keskiviikko 16. elokuuta 2017

Asiaa tyynyistä


Nyt minulla on tyynyasiaa. Sain ilokseni mahdollisuuden tehdä yhteistyöpostauksen Suomen Terveysmaailman Duqem terveystyynyistä. Minulla on ollut käytössä jo aikaisemmin samanlainen tyyny, jonka olen hyväksi havainnut. Mutta sitten tyyny pöllittiin... Miehellä oli viime talvena kipuja ja nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Hän halusi kokeilla kehumaani tyynyä, se jäi sille tielle. Nyt on uudet tyynyt testailussa minulla ja pojalla. Duqem-terveystyynyt ovat kotimaisia, niillä on 2 vuoden takuu.

Mieheni oli niin tyytyväinen duqemiin, etten malttanut napata sitä takaisin. Itse nukuin talvesta asti jollain vanhalla tyynyllä ja yritin totutella pariin tempuriin. Mutta tempureista en ole löytänyt sopivaa, molemmat tuntuvat liian korkeilta. Niskat olivat jumissa ja pää kipeä aamuisin. Harmittaa, kun niihin meni rahat hukkaan. Miesväkikään ei ole niihin tykästynyt. Tyyny, jota käytin puolisen vuotta, tuntui kohtalaisen hyvältä. Mutta jostain syystä keväällä alkoi taas vanhat vaivat palaamaan. Usein leukanivel kipeytyi yön aikana, se alkoi narista ja naksua. 


Uudet duqem-tyynyt ovat olleet nyt muutaman viikon käytössä. Otin ensin täytettä pois, tyyny tuntui uutena todella muhkealta. Myöhemmin olen lisännyt polyesterpallotäytettä muutaman kerran. Oma tyynyyni (vas.lla), on vieläkin aika litteä, se on paras niskalleni. Kuvausta varten hain pojan tyynyn malliksi (oik.lla). Miekkosella kun on käytössä se pari vuotta vanha duqem. Poika tykkää vielä litteämmästä tyynystä kuin minä. Duqem on kätevä kasvavalla nuorella, sitä saa säädettyä mittojen mukaan. 



Tyynyjen mukana tuli pienet lisätäytepussit. Niille meillä ei ole ollut vielä käyttöä, koska...


kolmesta tyynystä olen ottanut kaksi isoa pussillista täytettä pois. Onpahan varatäytettä ainakin tarpeeksi. Lisäsin samalla pallokuituja miehen tyynyyn, se näytti kaipaavan vähän muhkeutta. Hän on tyytyväisenä nukkuapussutellut duqemilla. Nukkuu muuten nykyään jo vähän liiankin makeasti, aamupuuron keittäminen on jäänyt minulle viime aikoina. 


Itse tykkään nukkua matalalla tyynyllä.  Niskaa tukevan alimmaisen pitkän lokeron täytän korkeammaksi. 



Tyynyn yläreunan kolmesta lokerosta jätän keskimmäisen matalimmaksi. Pysyy pää ja niskat suorassa selällään nukkuessa. 


Tyynyssä on tasaajakangas. Se käännetään nurin pesun ajaksi. Pesu 60 asteessa.


Otin tosiaan ensimmäisen duqem-tyynyn käyttöön vajaa kolme vuotta sitten. Silloin riesana oli usein migreeni, niska-hartiavaivat, selkäkivut ym. Työni oli tuolloin niskaa ja selkää kuormittavaa. Nyt, kun ajattelen jälkeenpäin viime vuosia, migreeniä on ollut vähemmän, samoin lievempiäkin päänsärkyjä. Uskon, että duqem-tyynyllä on siihen osaa. Ja on se ainakin paras tyyny, millä olen tähän mennessä nukkunut. Ja tyynyjä on tullut ostettua, kaapista löytyy tällä hetkellä ainakin 10 kipaletta. 


Mielenkiinnolla seuraan, häviääkö leukavaivat, nyt kun sain taas Duqemin ja muotoilin sen sopivan korkeaksi. Kipu on jo hellittänyt, kunhan narinakin loppuisi. Jatkan testailuja ja kerron myöhemmin miten käy. Samoin siitä, mitä mieltä poitsu on uudesta tyynystä. Tähän asti on kommentit olleet "ihan ok", "joojoo on se hyvä" :D



mehiläinen iltalennolla

Täytyy laittaa vielä pari kuvaa näistä lempparipioneistani. Elokuun alussa kukkineet Karl Rosenfeld pionit. Pidän niin paljon niiden väristä, kirkas ja hehkuva. Erottuu hyvin vihreiden tuijien ja pensaiden joukosta. 



Pallotuijien taakse pitäisi istuttaa jotain korkeaa ja kukkivaa. Sieltä on kadonnut valkoiset ja viininpunaiset liljat. Nyt ne jäisivätkin jo mataliksi, pallotuijat ovat kasvaneet niin suuriksi. Olisiko ehdotuksia, mitkä kukat tuolta näkyisivät ? Aika hujoppeja pitäisi olla, metristä kahteen.


Tunnelmallisia elokuun iltoja 💜


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Heinäkuun kukkapläjäys


Kukat ovat kukkineet hienosti heinäkuussa ja niistä on tullut napsittua kuvia harva se päivä. Siihen se heinäkuun hienous sitten lopahtikin. Jos haluat säilyttää positiivisen vireen, kannattaa loppu teksti jättää lukematta ja katsella vain kukkakuvia. Minä aion nyt marista meidän kurjasta heinäkuusta.


Heinäkuu piti olla meidän yhteinen kesäloma, mutta se muuttuikin kaikille enemmän tai vähemmän sairaslomaksi. Ensin oli pojalla flunssaa, hänen piti peruuttaa suunnitelmiaan. Sitten minä sain  mahataudin. Neljäntenä päivänä kävin lääkärissä. Otettiin labrat mm. myyräkuumeen tutkimiseksi. Tulos oli negatiivinen, onneksi. Ajattelin, jos olisin saanut viruksen pölyisistä oksista, mitä leikkasin ja silppusin edellisellä viikolla. 


Viikko siitä, kun minä sairastuin, alkoi miehellä sama homma. Ensin hänellä oli flunssaa, keuhkoissa näkyi jotain hämärää. Siihen aloitettiin antibiootit, jotka myöhemmin keskeytettiin. Sitten hänelläkin alkoi mahatauti ja taas piti varoiksi aloittaa antibiootti. Lääkärin mukaan ei voinut tietää, onko tavallinen mahatauti vai jokin vakavampi pöpö. Tuossa vaiheessa mietittiin, onko se nyt pakollista joka vaivaan aloittaa antibioottia, mahataudissakin. Kyllä toista koetellaan. No onneksi nekin antibiootit sai lopettaa muutaman päivän päästä, kun olo alkoi helpottaa ja labrat valmistuivat.


Miehen keuhkoinfektion tutkimuksia jatkettiin monenlaisilla kokeilla, näytteillä, viipalekuvauksilla. Sairaalassa hypättiin pari viikkoa melkein joka päivä, joko tutkimuksissa, lääkärillä tai tiputuksessa. Ei voi moittia lääkäriä, hän vielä soitteli kotiin päivittäin, välillä kahdestikin. Aikansa, kun tutkittiin, tulivat lääkärit siihen tulokseen, että keuhkoissa on nyt sellainen pöpö, joka vaatii tehokkaat antibiootit. Siirryttiin tiputuksena annettaviin. Onneksi hänen ei tarvinnut jäädä sairaalaan sen takia, vaan kotisairaanhoito kävi tiputtelemassa lääkkeet 3 kertaa päivässä. Muutaman päivän päästä siirryttiin taas tablettimuotoisiin, nyt niitäkin on vähennetty.


Viikko taas siitä, kun mies sairastui, poika istui kotona mahaa pidellen. Siitä alkoi taas 4 päivän oksennus- ja ripulirumba. Poika oli niin heikossa kunnossa, että raukka pyörtyi matkalla vessaan ja löi päänsä pingispöydän reunaan. Kuumetta oli melkein 39. Tuputun 4 päivää vuorotellen ripulijuomia, vettä, mustikkakeittoa ja mehuja. Hyvin hän niitä joikin ja oksensi samantien. Meni siinä vähän päivät ja yöt sekaisin. En tiedä mikä on tuollainen mahatauti, joka tarttuu viikon viiveellä ja kestää neljä päivää. Yleensä ne menee ohi päivässä tai parissa.


  Ei ole meillä reissattu tänä keväänä ja kesänä. Sukulaispojan valmistujaisjuhliin ei päästy, kun mies oli juuri saanut keuhkoveritulpan. Ei voinut, eikä jaksanut matkustaa. Samaan ajankohtaan kuoli miehen kummisetä. Itseasiassa, kun ajoin miestä päivystykseen keuhkoveritulpan takia, soitettiin kummisedän nukkuneen pois. Veljen pyöreille synttäreille ei päästy, kun olin itse mahataudissa. Ei olla käyty uimassakaan kertaakaan, on niin kylmäkin. Voi valivali, mutta oli tämä kurjin heinäkuu hetkeen aikaan. Koko kesän joku meistä on ollut kipeenä. Jopa Siiri, se satutti takatassunsa viime viikolla. 


Terassin sohva on ollut kovassa käytössä, siinä on nukuttu ja löhöilty joka päivä. Ja välillä käyn napsaisemassa kuvia kukista. Kuvien ottaminen on minulle toiminut ja toimii hyvänä positiivisen energian tuojana. En ole pahemmin kertonut blogissa meidän vastoinkäymisistä, kun tuntuu, että niitä riittäisi joka postaukseen. Mutta nyt meni tämä kevät ja kesä niin överiksi sairastelujen kanssa, ettei mitään järkeä. Oli pakko valittaa.


Nyt ollaan päästy ukkokullan kanssa jo lenkille muutaman kerran. Ja minä olen vähän nyppinyt rikkaruohoja, istuttanut pari perennaa ja poiminut mansikoita. Mies on laittanut verkkoja marjojen suojaksi. Nyt onkin sitten kummallakin iskiaskipuja lonkissa ja jaloissa. Oltiin vissiin liian kauan paikoillaan. Oma lonkkani on vihoitellut muutaman vuoden  aina silloin tällöin. Nyt siellä tuntuu sellainen kipu, että se pysäyttää. Jaa-a mihinkähän tutkimukseen sitä seuraavaksi porhaltais, voisi olla magneetti. Tavallisessa röntgenissä ei näkynyt mitään. Sitä se teettää, yksi vaiva johtaa toiseen ja kolmanteen jne. Miehen selästä leikattiin tyrä jokin aika sitten, mutta vaivat yrittävät taas palata.


Että tällainen heinäkuu, oikea pyjamaloma. Huomasin eilenkin päivällä, että pitäisiköhän pukea, kun join "aamukahvia" yöpaita päällä klo 13.30 ja nypin siinä samalla omppupuusta vesiversoja. Samoihin aikoihin noin 12 tuntia takaperin taisin mennä nukkumaan. Kesä on tullut otettua ainakin jollakin tavoin rennosti, ei ole ollut aikatauluja.


 Ajattelin jo, että taitaa matot jäädä tältä kesältä pesemättä. Mutta eilen tuli joku ihme inspiraatio, ajattelin jos nyt pojan huoneen matot pesisin. Ne olivat jo valmiiksi pihalla. Se on toisaalta ihan kivaa hommaa, kunhan vain pääsee alkuun. Ja malttaa mielensä ettei liikaa innostu kerralla jynssäämään. Fibromyalgiani ilmoittaa äkkiä olemassa olostaan kivuilla, jos liikaa urakoin. Pesin yhden ison ja kolme pientä mattoa. Sormien nivelet vähän kipeytyivät. Nyt onkin sitten huiloopäivä.


Tämä oli nyt tällainen valivalipostaus, kaikki yhdellä kertaa. Yritän taas seuraavissa jatkaa positiivisemmilla aiheilla.


Äitienpäiväruusu kukkii. Tuli tässä juuri mieleen, että voisin istuttaa kaksi muutakin äitienpäiväruusua tämän kaveriksi. Olen talvettanut niitä varastossa, mutta tuohon kiven kainaloon ne sopisivat kaikki.


Jalopähkämöt kukkivat etupihalla.



Etupihan allas alkaa käydä ahtaaksi, kun tuijat kasvavat. Valkoiset ja viininpunaiset liljat ovat siitä hävinneet, oranssit ovat tuolla takareunassa kasvamassa. Muistanko oikein, että liljojen sipulit pitäisi nostaa muutaman vuoden välein ylös ? Sitä en ole viitsinyt tehdä.


Jaloakileija 'Rotstern' innostui uudestaan kukkimaan, kun sain siitä enimmät ötökät häviämään. Kaikkiin akileijoihin ympäri tonttia iski jokin pistiäinen, joka söi lehtiä. Keittiön ikkunan edessä huojuu palmu. En tiedä mihin sen laitan, kun ei mahdu enää varastoon. Katto alkaa tulla vastaan. Olohuoneessakaan ei olisi tilaa. Ja sisällä talvettaminen ei ollut muillekaan kasveille hyväksi. Viime talvena toin sisälle muratin, joka on nyt puolikuollut. Viherliljan ja verililjan, molemmat kuolivat. Kiivin toin kevättalvella myös sisälle, se alkaa nyt vasta toipumaan ja kasvamaan.

  



Pioni 'Karl Rosenfeld' kukkii parasta aikaa. Se on kyllä niin ihanan värinen, että niitä pitäisi ostaa lisää. Saisi väriä tuohon altaaseen.


Tästähän tuli oikein maratonpostaus. Heinäkuun viimeistä päivää viedään, sanon tälle heinäkuulle heihei ja tervemenoa ! Parempaa elokuuta itse kullekin 💜


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Terassin salaattibaari avoinna


Salaattibaari on nyt avoinna, toivottavasti syksyyn asti. 27.5. kylvetyt siemenet lähtivät hyvin kasvuun, monet salaatit on mussuteltu. Tein vain sen virheen, että istutin samoihin laatikoihin  syötäviä kukkia. Ne olivatkin niin suuria, että herneet jäivät varjoon. Siirsin isokokoiset kurkkuyrtit muualle kasvamaan, nyt herneetkin saavat valoa. Timjami ja persiljakin siellä jossain välissä luuraa.


Vasemmassa laatikossa salaateille taisi tulla heinäkuun alussa ahtaanpaikan kammo, ne lysähtivät. Kylvin uudet siemenet harvempaan. Ja olihan siinä muutamia kuumia iltapäiviä. Tuohon toiseen laatikkoon helottaa aurinko suoraan iltapäivästä iltaan asti. Taisi siinä kastelukin unohtua muutamaksi päiväksi. Oikean puolimmaisessa laatikossa on Itämainen salaattisekoitus. Siinä on eri makuisia lehtiä. Niistä saa pikantin lisän salaatteihin ja leivälle. Laatikoiden päissä kasvaa Uuden-Seelannin pinaattia. Kokeilin tehdä niistä muhennosta valkosipulien kukintojen, pinjansiemenien, suolan ja pippurin kera, toimii. 
* siemenet lähetti keväällä blogijutun tekoa varten Suomen Megamyyntiareenat.


Itämainen salaattisekoite sisältää mm. vihannessinappia eli komatsunaa, japaninkaalia eli mizunaa, rucolaa ja sinappia. Löysin nämä neljä lajiketta lehtien joukosta, mutta yhdelle lehdelle en löydä nimeä. Googlailin itämaisia salaatteja, salaattilajikkeita, kaaleja yms. mutta en löytänyt tuon näköistä. 


Sattuisiko sinulle olemaan tutun näköinen yllä oleva salaatinlehti ? 
Vanhetessaan lehtiruoti muuttuu vähän lilanpunaiseksi. Maku on mieto, aavistuksen kirpakka. 


Kesän ensimmäiset mansikat saa aina suun messingille :D 
Maisteltiin myös valkosipulia paahtoleivän päällä. 


Talvivalkosipulit kasvattavat kukintoja tällä hetkellä. Napsin ne paistinpannulle, kun viime vuotisia itusilmuja on jo kasvamassa. Ei riitä tila enempää kasvatella. Kukinnot ovat hyviä. kun niitä hetken paistaa. Loput kiehautan ja pakastan talven varalle wokkeja maustamaan.


punapäiväkakkarat



Kasvihuoneesta on tullut muutama kurkku. Ja samalla huomasin ensimmäiset homeiset pikkukurkut. Heinäkuussa vain reilu 10 astetta päivällä, ei tunnu kesältä. On ensimmäinen kerta, kun voisi laittaa lämmityksen päälle keskellä kesää ja vielä päivällä.

jaloakileija 'Rotstern'

tarha-alpit


Akileijat ilta-auringossa 💜
Toivotaan, että heinäkuun viimeisestä viikosta tulee kesäisen lämmin.