tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kasteluhommia


Vaikka paljon on satanut taivaaltakin vettä, on maa ollut tämän tästä rutikuivan näköistä. Meillä taitaa olla vähän liian hiekkaista maa, se kuivahtaa nopeasti. Olenkin päässyt jo testailemaan Fiskarsin blogiyhteistyönä lähettämää kastelukärrykelaa. Kelaa on todella kevyt ja näppärä siirrellä paikasta toiseen. Kärryä saa vedettyä perässä kuin kevyttä rullalaukkua. Painossa huomasin heti eron meidän vanhaan halpismallin kärrykelaan. Fiskars on paljon kevyempi, näyttäisi painavan 5,6 kg. 

Lisää plussia Fiskars saa kelauksen toimivuudesta. Olen niin monta kertaa hermostunut vanhaan kelaan, kun se ei pysy itsekseen pystyssä. Ties montako kertaa olen kolauttanut pääni sen kahvaan. Kädet loppuvat kesken sen kanssa. Naapureilla on ollut hauskat kotivideot live-lähetys. Meinaan tuossa vaiheessa, kun kädet eivät ole riittäneet kelaukseen, letkun oikomiseen, kelan pystyssä pitämiseen, hyttysten huitomiseen yms. on letku lentänyt puutarhan perälle mielenkiintoisen sekalaiseen kasaan kommentilla "ei väkisin" muutaman ..kelen säestämänä. Nyt ei ole enää niitä ongelmia, Fiskarsin kärry pysyy kiltisti pystyssä ja letku kelautuu kevyesti rullalle. Hermojen säästymisestä Fiskarsin kastelukärrykela saa minulta säkillisen plussia +++++


Tässä M-koossa on 20 metriä letkua, joka ei harmi kyllä ihan ylettynyt kasvihuoneeseen asti. Täytyy harkita L- mallin hankintaa, sen 30 metrin letku ylettyisi meidän puutarhassa joka paikkaan. Toisaalta kaksi letkua meillä on ollut tähänkin asti käytössä, toinen vesipiste on toisella puolella taloa. Tai sitten voisin liittää toisen letkun tämän 20 metrisen jatkeeksi. Sillä ylettyisinkin jo 40 metrin päähän.

Lisäosat kulkevat kätevästi kelan mukana kannen alla. Kastelusuutin on näppärä käyttää. Suutinta voi käyttää myös sadettajan tapaan, kun painaa kelassa näkyvän pidikkeen maahan ja laittaa suuttimen siihen kiinni. Itse kelankin voi laittaa nurmipiikillä maahan kiinni. Nurmipiikki on tuo kynän mallinen tikku. Hanaliitin jää varalle, kun meillä on jo samanlainen käytössä.


Tämä oli Alppiruusujen kesä, kukkivat parhaiten ikinä.



Pensasmustikkoja ja muita mustikkamaalla kasvavia on saanut kastella muutaman kerran. 


Lakat eivät kukkineet tänä vuonna. Taisivat moittia, kun laitoin vähän marjalannoitetta niiden vieressä kasvaville mesimarjoille. Lakkojen kasvualusta pitäisi pysyä tasaisen kosteana.


Mesimarjoja ja jalomaaraimia  kypsymässä.


Sitruunaköynnös kukkii nyt ensimmäistä kertaa. Saas nähdä, päästäänkö testaamaan sen kirpeitä, punaisia marjoja.


Viime syksynä istutetut kolme puistosyyreni Juliaa teki jo muutaman kukan. Niiden kukkatertut näyttivät hauskan suurilta pensaiden reilun puolen metrin korkeuteen verrattuna. Kukat olivat melkein puolet pensaan korkeudesta.





Nyt toivon kuivaa, aurinkoista ja lämmintä heinäkuun loppua. Täällä ainakin vesisateet jo hetkeksi riittäisivät. Pääsisimme oikein kunnolla nauttimaan kesästä, lämmöstä, kukkasista, ensimmäisistä mansikoista ja kurkuista.

🌺🍀🌺💚💚💚🌺🍀🌺